Onneksi en julkaissut tätä postausta aiemmin, sillä sen sisältö muuttui koulutuksen jälkeen niin radikaalisti, että se oli kirjoitettava kokonaan uudelleen.
Synnytyksestä palautuminen.
...on luonnollisesti hitaampaa kun synnytyksiä on jo useampi alla. Mutta onneksi sen hitaan palautumisen kanssa korreloi ne äidin ajatukset siitä palautumisesta. Sillä ei ole niin kiire kuin silloin ensimmäisellä kerralla kun oli vielä muistissa ne vanhat mitat. On kovin kuvaavaa, että pari viikkoa sitten vaatekutsuilla minun sovittaessa tavallisia sinisiä farkkuja, ystäväni olivat hieman huvittuneita siitä näystä. Farkut! Sulla? Omistan kyllä yhdet farkut, mutta eivät ne ole nähneet päivänvaloa vuosiin. Ne ovat odottaneet aikaa parempaa, mutta eihän sellaista ole tulossa.
Se on nyt. Niinpä päätin hankkia uudet.
Samalla kun koko muu elämänrytmi muuttuu nopeammaksi ja hektisemmäksi, keho alkaa jumittaa. Erityisesti jos sille ei anna sen ansaitsemaa huomiota tai edes mahdollisuutta palautua. Ja näinhän se usein meillä äideillä valitettavasti on. Vuorokaudesta loppuvat tunnit kesken.
Aikapulaan auttaa kaksi asiaa – ajan kuluminen (eli lasten kasvaminen) sekä asioiden priorisointi. Ensimmäinen on väistämätön, ja toinen mahdollista vain tiettyyn pisteeseen saakka. Jotkut onnekkaat kuuluvat siihen porukkaan, jotka palautuvat synnytyksestä kuin itsestään – kerta toisensa jälkeen. Jotkut taas...ei.
Karma is a bitch. Raskaudet ovat minulle aika helppoa aikaa. Painoa ei kerry luonnostaan kovin paljon (tässä viimeisessäkin vain nipin napin 10kg), ei raskausdiabetesta, turvotusta, verenpaineen nousua tai oikeastaan mitään muutakaan vaivaa paitsi iskias-kivut iltaisin. (Loppuraskaudesta vasemmasta jalasta lähti iltaisin kokonaan tunto.) Mutta synnytyksen jälkeen seuraava vuosi onkin sitten sellaista kivireen vetämistä senkin edestä.
Keskivartalo ja lantionpohja ovat luonnostaan aika heikot tai oikeastaan liian jännittyneet ja kireät. Tähän kun yhdistetään "synnyttäjän lantio", jossa vauva löytää ja poraa päänsä paikoilleen jo varhaisessa vaiheessa, on se hyvin raskas taakka lantionpohjan lihaksille, ihan kirjaimellisesti. Lantionpohja kun kantaa jo muutenkin lähes koko yläkroppaa ja siihen päälle vielä alaspäin puskevaa vauvaa.
Kaksi viimeistä synnytystä ovat olleet nopeita, ei sentään syöksysynnytyksen kaltaisia, mutta loppuvaiheiltaan erityisesti ripeitä. Viimeisessä emme ehtineet kirjautua sairaalaan sisälle, mutta sentään saliin asti pääsimme. Molempien kahden viimeisen ponnistusvaiheen kestoksi on merkattu minuutti. Kun lyhyempää aikaa ei kuulemma voinut kirjata.
Kaksi viimeistä synnytystä ovat olleet nopeita, ei sentään syöksysynnytyksen kaltaisia, mutta loppuvaiheiltaan erityisesti ripeitä. Viimeisessä emme ehtineet kirjautua sairaalaan sisälle, mutta sentään saliin asti pääsimme. Molempien kahden viimeisen ponnistusvaiheen kestoksi on merkattu minuutti. Kun lyhyempää aikaa ei kuulemma voinut kirjata.
Kerroin, että raskausaika on helppo, mutta palautuminen ei. Sama pätee synnytyksiin, olen päässyt niissä aika helpolla, mutta taas kokenut ongelmia kohdun tyhjentymisessä ja kaksi kertaa käynyt leikkurin kauttakin kun kohtuun on jäänyt raskausmateriaalia. En tiedä mikä vaikutus, esimerkiksi kohdun massiivisella painelulla on vatsalihasten tai oikeastaan valkoisen jännesauman eli linea alban palautumiseen ja jäntevyyteen. Voi olla, ettei minkäänlainen, mutta joka tapauksessa palautumiseen vaikuttavia tekijöitä on paljon. Raskaus ja siitä palautuminen on aina yksilöllistä.
Paino ei ole minulle millään tavalla merkityksellinen asia ja saattaa kuulostaa liirumlaarumilta, mutta peilikuva ja oma olo on se mikä todella merkitsee. Tiedän kuitenkin, että niin sanottuja raskauskiloja on jäljellä noin 6kg, kun alkuvuodesta niitä oli vielä 8kg. Huomaan, että imetyksen vähentyminen on vaikuttanut selvästi kropan ja hormonitoiminnan normalisoitumiseen. Olen huomannut, että imetys ei kohdallani pudota painoa, oikeastaan päinvastoin. Keho ei suostu luopumaan rasvavarastoistaan.
En treenaa tällä hetkellä lainkaan raskaiden painojen kanssa, huomaan, että keskivartalon tuki puuttuu ja esimerkiksi kyykkääminen edes pelkällä tangolla ei onnistu. Tiesin, että minulla saattaisi olla hieman vatsalihasten erkaumaa. Mutta koulutuksessa Sofian tutkiessa hieman järkytyin, että vatsalihasten erkaumaa on vielä 4,5 senttiä. Siisneljäjapuolisenttiä! Melkein kämmenen leveydeltä.
Kyllä meitä äitejä koetellaan. Tissit alias nahkapussit vetäytyvät kohti napaa ja vatsalihakset vetäytyvät rintojen leveyksille. Niistä muista vaivoista nyt puhumattakaan. Tosin jo koulutukseen mennessä oli oma lehmä tiiviisti ojassa ja sainkin siis laittaa uudet opit heti käytäntöön.
Aloitin harjoitteet ilman suunnitelmaa, pitkin päivää aina kun muistin. Ja jo viikon kuluttua huomasin sattumalta peilissä vatsan hieman tiivistyneen. Varsinaista lähtökuvaa en huomannut ottaa kun enhän taas omalla kohdalla uskonut ainakaan niin nopeaan edistymiseen. Kirjailen ylös tätä edistymistä.
"Kesäkunnon" sijaan tavoitteena tällä hetkellä on vahva keskivartalon tuki. Ilmeisesti erkauma on seurannut mua enemmän tai vähemmän jo esikoisen syntymästä saakka melkein 8 vuotta sitten. Ainakin se selittäisi miksi esimerkiksi yksinkertainen (mutta vaativa) voimapyörä on aina ollut mulle täysin mahdoton liike, vaikka salilla muuten olisi treenit kulkeneet ja painot liikkuneet. Ajatukset ovat nyt tiiviisti oman navan ympärillä.
Haalittujen oppien lisäksi olen nyt pari viikkoa käyttänyt työkaluna Sofialta saamaani kirjaa, joka on hyvin kattava, mutta tiivis ja selkeä tietopaketti synnytyksestä palautumiseen. Eikä haittaa vaikka synnytyksestä olisikin jo aikaa vuosikymmen tai pari!
Venus kuntoon -kirjan avulla opit tunnistamaan lantionpohjanlihakset ja saat ohjeet erkauman tunnistamiseen sekä viisiportaisen käytännönläheisen menetelmän saavuttaa vahvempi ja kiinteämpi keskivartalo. Ohjeet ja menetelmät ovat tehokkaita ja turvallisia, ammattilaisten kehittämiä ja Bailamaman tuhansien asiakkaiden hyväksi toteamia.
Ja sitten päivän pihvi. Huippujuttu!
Sain lisäksi toisen Bailamama Venus kuntoon – palaudu synnytyksestä -kirjan teille arvottavaksi. Suosittelen tätä ehdottomasti kaikille vastasynnyttäneille sekä sinulle, joka olet huomannut, että keskivartalon tuki on puutteellinen vaikka et olisi synnyttänyt tai siitä olisi jo vuosia aikaa. Kirja sopii työkaluksi myös valmentajille.
Osallistut arvontaan kommentoimalla tähän postaukseen, Facebook-postaukseen tai Instagram-kuvaan. Huuda siis heppiä kommenttikentässä ja olet mukana arvonnassa! Arvonta-aikaa on 15.4. klo 24 asti. (Facebook tai Instagram eivät ole osallisia arvonnassa.)
Miten siellä ruutujen toisella puolen on palauduttu synnytyksistä –
vai onko palauduttu?
Hephephep! Vatsalihasten tilalla The Great Canyon, kaikki apu ois tarpeen et osaisi kuntouttaa sitä ��
VastaaPoistaHep eli mukana
VastaaPoistaHEEEP! Tää olis niiiin hyvä just nyt ku saa alkaa taas esim vatsalihaksia varoen tekemään :)
VastaaPoistaHep! Kyllä tuo keskikroppa on työnalla!
VastaaPoistaHepHep! Kirja minulle, olen surkeassa kunnossa:(
VastaaPoistaNo todellakin hep!
VastaaPoistaReilu puoli vuotta mennyt ja niin kroppa kuin kunto edelleen varsin onnettomat. Ei muka vaan koskaan kerkeä tai muista... Viime aikoina on yötkin olleet taas niin rikkonaisia että päivistä yleensä yrittää vaan selvitä läpi, vaikka varmasti jonkun sortin liikunta ennemminkin piristäisi. Ainakin tuota uusimman postauksen vauvajumppaa täytyy joku kerta testata, näyttää ainakin hauskalta. :D
Hep! Täällä paha erkauma, vaikka viimeisestä raskaudesta on jo ikuisuus.
VastaaPoistanetteri@gmail.com